Venäjän invaasion jälkeen huoleton opiskelijaelämä piti unohtaa. Sukulaiseni ja ystäväni olivat kauhuissaan. Minäkin olin peloissani, mutta huomasin ystävieni luottavan minuun, joten minulla ei ollut aikaa tunteille. Kaksi ensimmäistä viikkoa olivat helvettiä. Me kaikki olimme ikkunattomassa kellarissa, siellä oli verrattain turvallista. Jo rauhan aikana kaikki vihasivat sitä kellaria, se oli pimeä ja pelottava ja meidän piti kävellä sen läpi aina mennessämme suihkuun.